28/06/2018
Olen saanut viime aikoina useammaltakin taholta ihanaa palautetta. Kiitos siitä! Blogikirjailijan sydämessä hykertää. Sanovat, että höpinöistäni välittyy elämästä nautiskelu. Miten onnellistuttavaa kuulla moista. Ja asia on vieläpä bingo! Vaikertamisen ja valittamisen välissä olen totta totisesti ylidiplomitohtori mitä elon kauneudesta nautiskeluun tulee.
Ja mikä on ihmisen ilakoidessa, kun maailmassa on Toscana ja siellä Lodola. Täältä pesee Dolce Vitaa! Kuvat puhukoot puolestaan, nekin, joissa hymy saattaa olosuhteisiin nähden näyttää kapeahkolta. Herra paratkoon, nyt ymmärrän, että jos haluaa julkaista kuvia itsestään, kameraa ei pidä antaa kenen tahansa hyppysiin. Mutta signor Ramazzotti ei todellakaan ole ainoa, joka viettää Lodolassa suloisen elämän kissanpäiviä, eiköhän se tosiseikka kuvista kuitenkin välity.
Emme toimita paljoakaan. Syömme, lepäämme, syömme, lepäämme ja sitä rataa. Alamme pian muistuttaa talon nelijalkaisia, Erosta ja Merendaa. Aamupäivisin saatamme lähteä kylille ja päätyä lounaalle johonkin tuttuun paikkaan, jos Lodolan osteria ei ole auki. Silloin kun ei tarvitse lähteä, tilaamme puutarhan vakiopöytäämme laventelipuskien juurelle jotain pientä, kuten muutaman aineksen täydellisen papusalaatin tai semifreddoa suolakinuskikastikkeella. Chef Carlon neroudesta lisää tuonnempana.
Lounaan jälkeen leiriydymme altaalle. Kippari kantaa lepotauoille mukanaan kahta värikynäpakettia ja mustavalkoisia ääriviivaprinttejä satama-altaista ja rannikkovesistä niin, että talonväki todennäköisesti luulee tyypin harrastavan aikuisvärityskirjoja. Gazebon alta kuuluu mutinaa, kun mies opettelee luotsitenttiä varten ulkoa satamakaupunkien laitureitten ja poijujen nimiä, valotunnuksia ja kääntöympyröiden säteitä. Saan rauhassa kuunnella kirjojani ja kaskaita. Kutsun Kipparia usein vieläkin lempinimellä Jantunen. Nimi jäi muistoksi menneistä onnellisista päivistä samaisella altaalla. Pänttäämisen välissä Kipparista sukeutuu vanhasta muistista allaspoika Jantunen, kun Manuela määrää miehen puhdistusrobottivastaavaksi.
Syömisen, löhöämisen ja luurit korvilla kulkemisen lisäksi dolce vita-lempipuuhiani ovat aperitivojen nauttiminen ja kukkien kerääminen. Kuljen kori kädessä pitkin puutarhaa ja Marion kasvimaita ja teen asetelmia Sala di Varietan pöydille, osteriaan ja huoneeseemme. Sanomattakin on selvää, että Lodola on myös asetelmamaisterin paratiisi. Tilaammepa sitten Spritzit tai Negronit, tarjottimella on lasien lisäksi parfyymipulloa muistuttava pikku karahvillinen tonicia lantraustarpeisiin, sen verran tujuja ovat emännän sekoitukset. Manuela ei totisesti vissyllä läträile.
Niin kuluvat dolce vitamme gelsominon tuoksuiset toscanalaispäivät. Iltaisin vihreässä huoneessa, juuri ennen nukahtamista mietin, miten suloista onkaan elämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti