17/12/2015
Jos joku joskus kysyisi, mitä meillä on aina jääkaapissa, vastaisin omenoita. Ja nimen omaan jääkaapissa. Haluan syödä kylmiä omenoita. Rapsakoita ja makean kirpeitä. Jauhoiset ovat pahimpia, ja yleensä myös kellanvihreät. Nyt kaupoissa on röykkiöittäin uskomattoman kauniita, mutta varsin epäilyttävän näköisiä omenoiden lajitovereita, jotka tuovat mieleen Lumikin pahan äitipuolen myrkkyomenan. Ne ovat ulkoisesti liian täydellisiä ollakseen omenoita, tummia, lommottomia ja niin kiiltäviä, että peilata voi. En todellakaan halua tietää, minkä käsittelyn ne ovat (Italiassa!!) saaneet. Lähimarketti myy niitä 99 sentin kilohintaan, se jos mikä on epäilyttävää. Omena-asiantuntijuuteni perusteella hyvä omena maksaa vähintään 2,59 euroa/kilo. Ostan kuitenkin pussillisen sisustustarkoituksessa. Vanhalla tinavadilla ne näyttävät verenpunaisina täydellisiltä. En usko, että olen hyvä Lumikki, syömättä taitavat jäädä. Päätän kuitenkin pistää alulle tutkimuksen. Asetan hypoteesiksi, että kiilto on sumentunut ja pinta nahistumaan päin samoihin aikoihin kun puissa puhkeavat hiirenkorvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti