03/12/2015
Kaipaan kunnon jouluuntumista. Tekee mieli tunnelmoida, mutta kaupungissa sataa, sumuttaa, nurmi viheriöi ja krookusta pukkaa. En keksi tälle enää sanoja. Energiaa jouluun on tänä vuonna vaikka millä mitalla, mutta maisemassa ei ole mitään jouluhimoja tyydyttävää. Keksimme ratkaisun Keski-Euroopan joulutoreja lähempää. Savisella tiellä rapa roiskuu ja pyyhkijät viuhuvat, kun pakenemme Pulsaan jouluradion säestyksellä. Vanhan asemamiljöön idylli korjaa puutostilaa välittömästi. Vedän punaisuusöverit kuusin ja köynöksin koristellussa talossa, mutta johan helpottaa. Tuoreiden pullien pyörryttämänä, leipomusjumalia uhmaten, intoudun vielä kotona leipomaan jouluisen kakun. Ehdin taas kerran luulemaan, että onneni on kääntynyt, niin täydellisen näköisesti paistuneen kakun otan uunista. Vaan ei pitäisi minun tällä kokemuksella leipoessa nuolaista ennen kuin tipahtaa. Kakun vuoasta ulos saamiseen tarvitaan Kipparia, puunuijaa ja kunnon paukuttelua ennen kuin tekele irtoaa tömähtäen tiskipöydälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti