13/12/2015
Aika kiitää. Taas on sunnuntai. Kaikkien viikkojen parasta on elämä, jota nyt elän. Ja paskinta on ajatella illalla ennen nukahtamista, että tätä elämää on taas yksi päivä vähemmän. Koetan olla ajattelematta. En ole lähelläkään hulluksi tulemista, vaikka joskus mietin, että paskinta olisi viettää vuorotteluvapaata kotona. Parasta on olla onnellinen ihan vaan kotona, ihan vaikka itsekseen.
Viikon paras kokoaminen oli itsensä kokoaminen ja kampeaminen takaisin salille. Sisu voitti kivun ja säryn, ja tadaa, treeni kulki jälleen.
Viikon paras uusi resepti löytyi Max 30 min- keittokirjasta. Jestas mikä yhdistelmä mausteista lammasta, paahdettua bataattia ja fetaa. Ainekset uuteen satsiin piti hankkia välittömästi. Olemme viikolla ruokaviinilakossa (siksi, että voimme iltaisin juoda portviiniä) ja ainut mikä olisi tehnyt nautinnosta vielä täydellisempää olisi ollut viini. Lakko rikkoutunee ensi viikolla.
Viikon parhaat jouluunnuttajat olivat jouluiset kukat kaikilla mahdollisilla pöydillä. Ja lisää himosin jokaisella markettireissulla. Amarylliksiä, havuja, hyasintteja, orjanlaakerin oksia... Ostan enää harvoin valmiita kimppuja, tuunaan muutaman euron oksat itse. Ihan on lähdössä lapasesta tämäKIN touhu.
Viikon paras nimmari oli oma nimmari. Paikalla oli poliisi, opettaja ja kippari, pappi puuttui, mutta vuokrasopimus on nyt Aamen! Mä lähden Tsadiin, mä vaihdan maisemaa...
Viikon paras härpäke on tukkahärpäke, joka tarttui matkaan kampaamoreissulta. Minikokoinen kreppirauta, siis niin kyllä, kreppirauta, jota nykyisin volymizeriksi kutsutaan voittaa kaikki kokeilemani tukannostatustökötit. Tyvet krepille, päällimmäiset haivenet naturel, ja kyllä pysyy tämäkin liuhuletti koholla. Ikinä en lähe enää viemään roskia ilman kreppausta! Ja juu ei, krepit eivät näy.
Paras tyttöjen ilta oli itseni kanssa lauantaina. Kippari kokoontui ystävänsä kanssa kahden miehen elokuvakerhoon. Comorraa ja kaljaa riitti aamutunneille asti. Mitä yleellisyyttä nauttia tölkki sitruunafostersia, tölkki pringlesejä ja katsoa vanhoja Mad Menejä, ihan yksin kynttilänvalossa. Kaikkeen tottuu!
Viikon paskimpia valokuvia olivat kaikki valokuvat, jota sain aikaiseksi. Ei riitä tekniikkani tämän maan pimeyksissä. Mutta The Ultimatum Paskin Valokuva Ever oli kyllä kuvaamossa otettu passikuva. Ei riittänyt ammattilaisellakaan tekniikka tämän lärvin kanssa. Hullun katseella matkustetaan seuraavat viisi vuotta.
Mutta paskimmista paskinta on elämän arvaamattomuus. Se, että yhtäkkiä kaikki voi olla toisin. Ei selityksiä, piste. Mikään ei ole paskempaa kuin se, että hyville ihmisille tapahtuu niin.
Niin, ja paras paperikassi oli Iittalan kaunis Klaus Haapaniemi-kassi, jota parempien kohteiden puutteessa kuvasin kaikki keittiön valot kaakossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti