19/01/2016
Käyn Ateneumissa katsomassa ranskalaisen Henri Cartier-Bressonin valokuvia. Ihailen maailmaa vuosikymmenien ajan kiertäneen valokuvaajan tapaa vangita hetkiä. Erityisesti hämmästelen täydellisesti ajoitettuja laukaisuja. Ihmisen kasvot ja ilmeet elävät koko ajan, mutta tällä kuvaajalla on ollut sormi näppäimellä juuri oikeaan aikaan, niin monista tunteista ja kohtaloista kuvattujen ihmisten ilmeet ja katseet kertovat. Kuvia on valtava määrä. Pidän erityisesti kaikista niistä, joissa ihminen ja tunne, joka hänestä välittyy, yhdistyy tai on ristiriidassa kuvan taustaan ja ympäristöön. Otokset ovat myös kuvitettua maailman historiaa. Tunnen suurta nöyryyttä valokuvausta kohtaan poistuessani näyttelystä. Haluan oppia lisää. Haluan vangita kuviini muutakin kuin kippoja, kupeja ja jääkaappini sisältöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti