20/01/2016
Pakkanen on kireimmillään. Taivas on kirkkaan sininen ja kylmyys huurruttaa talojen seiniin unenomaisia sävyjä. Kävelen pitkin poikin Eiraa ja Ullanlinnaa. Maailmani on pastellin sävyinen. Näppäilen kameraa sormet tunnottomana, mutta hymyilen koko jäisellä naamallani. Ohikulkijoita huvittaa ja ikeniä paleltaa, mutta olen ihan sekaisin näistä hennoista väreistä. Korkeavuorenkadun kukkakaupassa riittää ostamista pitkäksi aikaa, sillä emännälläni ei ole kuin kaksi maljakkoa. Keväthyasintit sopivat päiväni teemaan täydellisesti. Myyjä kertoo, että takahuoneessa herätellään magnolian oksia. Sanat sinetöivät minut kaupan uudeksi ikuiseksi vakioasiakkaaksi. Siis m a g n o l i a n oksia, niitä joissa on muhkeita vaaleanpunaisia kukkia lähes lehdettömissä oksissa. Kotona itärajalla ei ole koskaan nähty elävää magnolian oksaa, olen siitä varma. Harmaaseen maailmaani on astunut pale pink ja koska yleensä mikään ei pysy tässä lapasessa, pelkään, että kohta kaikki on pelkkää pinkkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti