17/01/2016
Ystävän lähdettyä panostan kotouttamiseeni. Kuuraan paikkoja niin, että pelkään kumihanskojen hajun syöpyvän käsiini ikuisiksi ajoiksi. Käyn kaupassa ja ostan kukkia. Sisustaja minussa ei pysy nahoissaan. Vaihdan tyynyihin raikkaampia päällisiä ja piilotan emäntäni kymmenet ebenpuiset "bali"-veistokset kaappien uumeniin hiusputelien joukkoon (miten jollakin voi olla hiustököttejä noin paljon?? jopa keittiön kaapissa??). Ryssävalaistukselle en meinaa mahtaa mitään. Onneksi ystävää kohdanneesta lampunsirpalesateesta seurasi se hyvä, että nyt eteisessä on koko kämpän paras valo. Pyhään hetkeeni hesarin kanssa pöydän ääressä pitääkin sitten odottaa päivän valkenemista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti