31/01/2016
Tämän viikon parhaat palat ovat ehdottomasti suupaloja. Viikon jokainen päivä oli vuorollaan paras ravintolapäivä. Maanantaina julistimme täydellisen burgerin metsästyksen päättyneeksi, kun palasimme lähtöruutuumme Friends&brgrs'iin. Enää ei tarvitse kokeilla mestarikokkien ja gourmetravintoloiden versioita paremman toivossa, happy end. Parasta noutoruokaa haimme M.A.T. :sta. Jo tiskien taakse katseleminen ja annosten valitseminen tuntuu terveelliseltä. "Baarikierroksen" jälkeinen paras yöpala oli päivitetty versio snagariruoasta ja se syötiin Street Gastrossa. Tekoliha-seitanilla täytetty vegeleipä oli mahtava. Ja mikä parasta, "lihalle" ei oltu annettu lihamaista nimeä. En voi käsittää vegeihmisiä, jotka kieltäytyvät lihasta, mutta nimeävät kakkaroitaan soijanakeiksi.
Parasta oikeaa ruokaa syötiin BasBasissa ja Hokussa. Baskeriin ja Bassoon menimme lievä pettymyksen pelko takapuolessa, johtuen kaikesta tuuletuksesta ja toitotuksesta, mitä paikka on saanut osakseen viime viikkojen aikana. 2+2 & 2+2 kokonaisuutemme oli kaiken kouhkaamisen arvoinen. BasBasin ansiosta olen syönyt tähänastisen elämäni parhaat kampasimpukat. Eikä somelier-Nikikään paskempi ollut. Paikka on ihana, sekoitus kierrätysbistroa, Lodolan Carlon ruokaa ja Catanian Razmatazin tunnelmaa. Parhaan lohen paikan jakavat Hoku ja Maxill. Ei millään muotoa houkuttelevan naapurikorttelini pikkuruisen havajilaisravintolan teriyakilohi vei melkein tajun. Ystävän kuha ei ollut yhtään sitä pahempi. Kokki sai kuulla olevansa jumalasta seuraava. Maxillin avocadowasabilohi leidiseurueessa oli myös ihan parasta. Eikä tässä vielä kaikki: Birrificion maksa maistui, Ekbergin laskiaspulla upposi eikä ruokaorgiat sunnuntaiaamupäivällä päättänyt Southparkin brunssi olisi voinut olla herkullisempi. Kaikkien nautintojen (myös juotujen) jälkeen joudun askeltamaan paikallaan ollessanikin hamaan tulevaisuuteen.
Paras kulttuurikeikka oli italialaissuomalaisen Ebony duon pianokonsertti Temppeliaukion kirkossa. Jo itse tila oli parasta kokemaamme hengellistä arkkitehtuuria Vatikaanin touhujen jälkeen. Toisenlaista kulttuuria koimme galleria Anhavassa, Kipparin aloitteesta. Tekniikkaa ja fysiikan lakeja yhdistävät härpäkkeet ja resonoivat multivibraattorit oli nimetty taideteoksiksi ja hinnoiteltu sen mukaisesti. Taide voi todellakin hämmentää, olin absoluuttisen pihalla, Kippari taas hellyttävän innoissaan.
Viikon paras kortti ei tällä kertaa yllätysyllätys olekaan ikuisesti ilahduttava pupumaksukortti, vaan kirjastokortti Richardin kadun kirjastoon. Tunnen itseni taas astetta aidommaksi tsadilaiseksi, kun lompsuukissa on paikallinen kirjastokortti.
Parasta viikossa olivat kuitenkin ihmiset. Jokaiseen päivään mahtui kohtaamisia rakkaiden ystävien ja vanhojen tuttujen kanssa, iloa ja naurua. Uusia tuttavuuksia syntyi Inbloomin kukkien ja Casa Italian aperitiivien ansiosta.
Suurin suru on se, että ensimmäinen meistä on poissa, ikuisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti