24/01/2016
Elämä Rööperissä on niin hyvää, että paskuuksia ei tule mieleen, vaikka kuinka muistia kaivaa. Missi Pestiä ei näillä kulmilla ole näkynyt.
Parin viikon parhaat valokuvat otti jo aikoja sitten Henri. Tekisi mieli mennä tutkimaan uudelleen kuvien jo varmaan kuolleiden ihmisten ilmeitä. Ne elävät niin vieläkin, kuten pekingiläisen eunukin naamastä näkyy.
Paras uutinen liittyy myös Ateneumiin. Luin hesarista, että salit täyttyvät syksyllä lempitaiteilijani Amedeo Modiglianin töistä. Viimeksi niitä katseltiin muutama vuosi sitten Roomassa. Splendido!
Parin viikon ajan paras katu on ollut Korkeavuorenkatu. Ullanlinnan päästä löytyy kaikki mitä rakastan, hyvää ruokaa, kukkia ja kauneutta. Siellä voi helposti leikkiä myös Tukholmaa.
Paras salmiakkitoffee ikinä löytyi karkkikauppa Sweetheartista. Luoja paratkoon, pieni ruotsalainen pötkö maksaa melkein viisi euroa, mutta maussa jokainen sentti on kohdallaan. Joudun laatimaan patukoille oman budjetin.
Paras ovisummerin päräys oli samalla myös ensimmäinen ja ainoa laatuaan. Sen painoi Kippari, joka saapui meriltä. Näissä neliöissä voi toisen lärvi olla nopeasti yllättävän lähellä. Kippari päässee melko pian kotilomille.
Parin viikon paras lista on ravintolalista, joka pitenee koko ajan. Olen huolissani, että unohdan syödä jossain ihanassa ravintolassa, joka useinmiten on myös ihan kulman takana. Lista elää, kasvaa ja purkautuu koko ajan. Tiistaiksi saimme pöydän Baskeriin ja Bassoon.
Jotakin aivomassalle todellakin tapahtuu, kun ihminen saa elää omannäköistään elämää. Siitä kertoo se, että paskuudeksi asti ei yltänyt edes naapurin siuhauhaun yöllinen kimeä haukunta. En joutunut minkäänlaisiin tiloihin, vaikka kuuntelin piskiä monta pimeää yön tuntia. Tosin, päätin kyllä peittojen alla, että jos kimitys toistuu, ruokin otusta tuunatulla nakilla. Hiljaista on ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti