02/01/2016
Ruotu kutsuu. Mutta kaikkien mahdollisten syötävien ja juotavien mielitekojen tyydyttämisen jälkeen ei meinaa tehdä mieli mitään. Kaivelen vihanneslokerosta puoleksi nahistuneita juureksia ja eräpäivän ohittaneen kerman. Kaverit eivät ole enää kovin kuvauksellisessa kunnossa, joten käyn suoraan kokkauspuuhiin. Aikaansaannokseni on joka kerta rumaa, mutta hyvää. Soppamies lipoo huuliaan Le Havressa, kun lähetän kuvan ruokaseuran kaipauksessa. Huomenna, jos luoja suo ja pakkanen hellittää, teen kunnon salaatin. Riccardo muinoin Sienassa juurrutti päähäni käsityksen, että Suomen talvessa ei kerta kaikkiaan voi selviytyä salaatilla. Näin ensimmäisenä oikeana pakkaspäivänä mittarin näyttäessä -15 astetta, olen entisen opettajani kanssa täysin samaa mieltä. Täällä ei voi selviytyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti