02/02/2016
Helmikuu alkaa Hunter-keleissä. Harmaa harmittaa, kuvista ei saa millään mieluisia ja siksi tuntuu turhalta myös kirjoittaa. Kukkien ostelu sen sijaan on valoisaa puuhaa. Emäntäni kahden virallisen maljakon lisäksi olen ottanut käyttöön myös viinipullot ja juomalasit. Hommassa pitää luonnollisesti pitää välipäiviä, joten joutessani teen retken Kallioon. Karhupuiston kupeessa on ihana IPI. IPI on kulmakuppila, joka työllistää kaikenlaisia ihmisiä. Pöydästä seurattuna työyhteisö vaikuttaa kerrassaan ihastuttavalta. Lounasaika on kiireisimmillään, mutta Down-työntekijä Ella lopettaa hommat ja talsii ulos. Niin kutsutut normit levittelevät avuttomina käsiään. Mieleen muistuu maisteri R. Uskoisin voivani omalla työpaikallani henkisesti huomattavasti paremmin, jos työnantajani arvostaisi pään kovuutta ja kääntymättömyyttä yhtä joustavasti kuin IPI:ssä tehdään. Syömme maukkaan lounaan sisustuskollegani ja kuolaavan pikkukaveri kanssa. Tosin kaverille ei maistu, edellisenä iltana nautittu omenamustikkacoktail aiheuttaa tiloja vieläkin ja kaveri on harvinaisen kiukkuinen.
Kärräilemme kaveria ja päätämme kävellä katsomaan Hakaniemen Hiltonin paljon hehkutettua uutta ilmettä. Hotellin lounge ja ravintola Bro ovat upeita, sisustusmakumme osuvat yksiin ruotsalaisen suunnittelijan kanssa ja jos meillä ei olisi seurueessamme vieläkin edellisistä juomista toipuvaa kaveria, vajoaisimme isoihin nojatuoleihin drinkit käsissämme. Jos saisin sisustaa, ja jos saisin vielä valita mitä, sisustaisin ehdottomasti julkisia tiloja, jotka liittyvät ihmisten nautiskeluun, chillailuun ja suloiseen joutenoloon. Miten mahtavaa olisi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti