07/02/2016
Onnikka tuo Kipparin taas loppuviikosta böndeltä seurakseni isolle kirkolle. Keleissä ei ole muuta kuin valittamista, mutta otamme Helsinkiä haltuun kävellen niin, että puhelimen askelmittari paukkuu ja natisee täyttyvistä kilometreistä. Töölössä olo on kuin suomifilmeissä, ansailemme ja taunoilemme kortteleiden välissä ja ihailemme arkkitehtuuria, julkisivujen värejä ja yksityiskohtia. Lempiharrastuksekseni on muodostunut nostalgisten porttikongien ja valomainosten bongailu. Joskus onnistun näkemään myös sisään talojen porraskäytäviin, kun joku astuu kadulta kotirappuunsa. Miten upeita tiloja vanhat sisäänkäynnit voivat olla! Emme lakkaa ihmettelemästä suureen ääneen sitä, että kaikilla näillä paraatipaikoilla ihmisillä on koteja. Hesarin kertoma asuntojen hintatilanne vetää meidät sen sijaan hiljaisiksi. Kruunuhaka on rauhallinen versio Punavuoresta ja Ullanlinnasta. Helsingin arkkitehtuuri on mykistävää näillä keskustaa ympäröivillä alueilla. En voi sietää turisteille ulkomailla myytäviä kasseja, joissa lukee moneen kertaan kaupungin nimi sydämillä koristeltuna, mutta jos nyt tulisi vastaan I❤️Helsinki-veska, ostaisin sen välittömästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti