24/02/2016
Viimeisen Helsinki-viikon parhaat tulevat vasta ensimmäisen Bönde-viikon puolessa välissä. Muutama päivä on mennyt pyörryksissä tässä "Lapissa". Kevään merkit ovat valtavien kinosten alla ja kaukana ovat Korkeavuorenkadun kahviloiden ensimmäiset kadunreunuspöydät. Teen kevään sisätiloihin ja nautin siitä, että olen omassa maailmassani.
Viimeisen viikon parhaat kahvilat olivat Kluuvikadun Fazer, Cafe Kokko ja Fleuriste. Voi voi miten hyvä on Fazerin klassikko skagen! Cafe Kokossa ei ollut tietoakaan siitä, että hipsterit olisivat parhaat päivänsä eläneet. Voin rehellisesti sanoa tunteneeni itseni oudolle galaksille eksyneeksi normcore-mummoksi. Mukanani ei ollut läppäriä, en värittänyt aikuisten värityskirjaani, en pussaillut tyttöystäväni kanssa enkä osalliatunut visionääriseen palaveriin. Sen sijaan jäin, erotuin joukosta, join enmuistamistä kerätyistä teenlehdistä uutetun chailatteni ja söin enmuistamistä raakasuklaasta tehdyn minttusuklaaraakakakkuni. Outouden tunteen sisälläni kompensoi ensimmäinen oikeasti hyvältä maistunut raakakakku. Fleuristessa olin omalla mukavuusalueellani. Ihana pieni ranskalaiskahvila tarjosi parhaan americanon, parhaan veriappelsiinimehun ja toiseksi parhaan terveyskakun. Jos en olisi tiennyt suklaakakkuni erityisyyttä (glufree,nosugar), olisi luullut pistelleeni suihini vähintään 500 kaloria. Uskoni raakakakkuihin ei ole enää ollenkaan niin koetuksella.
Viikon ihanin ystäväbrunssi vietettiin samalla porukalla kuin edellinenkin, nyt Kauniaisissa kummiaikuisellani Kittellä. Edelliskerrasta viisastuneena käytin kuohuvaa kohtuudella ja vältin, jos nyt en ihan aamuhiprakkaa niin ainakin päiväkankkusen. Hyvä niin, sillä saman päivän iltaan osui viikon hauskin teatterireissu, joka ei siis mennyt (ensimmäisen rivin) penkissä nuokkuessa. Hauska ranskalaiskomedia nauratti Areenassa ja oli nimeltään Kaktuksen kukka.
Viikon paras lenkki kiersi koko Töölönlahden. Matkan varrelle osui uutiskynnyksenkin ylittänyt Helsingin albiinosorsa. Sitä muiden lintujen joukossa katsellessani tunsin vähemmän mukavaa tuttuuden tunnetta ja suurta sympatiaa. Matkan varrella poikkesin talvipuutarhassa väistelemässä oikeita mummoja. Niitä oli paikalla bussilasteittain ja häiriöksi asti!
Lenkin päätteeksi söin viikon toisen parhaan lounaan kotikadun Mayassa, ja hyvä kun söin. Pieni aamiaislounasravintola on aina sen ohi kulkiessani tupaten täynnä. Toinen paras lounas oli Hokun tuttu teriyakilohi. Kumpikaan paikka ei ole koolla tai sisustuksella pilattu. Molempiin joutuu jonottamaan ja molemmista lähtee ulos huokaillen. Food talks!
Loppuviikosta kotikatu pisti parastaan auringon laskiessa. Ohi on-olo on onnellinen. Mitään ei jäänyt kokematta, tekemättä tai näkemättä. Viimeisen viikon paras juttu on se, että se on viimeinen. Muutan takaisin kotiin, eikä mikään ole ihanampaa. Maskun mainoksessa asustelu on ollut kokemus. Koti on ihan toinen tarina. Kiitos Helsinki, I'll always ❤️ You, but I'm still a bönde-girl.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti