28/02/2016
Kippari on mennyt merille ja touhuilen omiani. Herään aamuisin "shampanjapulloon", kun Kipparin lähtijäisiksi asentama herätysääni poksauttaa puoli yhdeksältä uuden päivän kuplimaan. Ihaninta kotona on valo. Sitä tulee tulvimalla isoista (likaisista) ikkunoista pilviselläkin säällä. Se ei anna armoa tahroille tai villakoirille, ja vaikka se muistuttaa, että on kevät, suloisen joutilaisuuteni ehtoopuoli nautin niin paljon. Ajan kulumiselle en voi mitään, mutta nöftille, muruille ja muille mikrohiukkasille näytän uutta käden jatkettani. Pakko tunnustaa, että asia, jota ilman olin kuvitellut elämäni olevan hyvää löytyi rööperiläisestä maskumainoskämpästäni. En mielelläni myönnä saaneeni minkäänlaisia vaikutteita tai inspiraatiota sieluttomasta vuokra-asunnostani, mutta heti laukut pureuuuamme teemme täsmäiskun paikalliseen elektroniikkatavarataloon ja tuomme kotiin tämän beben:
Rakkaani on Delux, parasta, mitä rahalla tästä kaupungista saa, kääntyvä varsi, valot, suulakkeita kuivalle ja märälle pinnalle - you name it, kaikki löytyy. Akku on vähän päästä tyhjänä, kun surruuttelen koloja, kulmia, laatikoita ja kaappeja. Näytän kuulemma hiukan skifielokuvien naissankarilta vehje kädessäni. Suunnittelen kotiasuksi uusia monireisitaskullisia housuja, joissa olisi paikat kätevästi eri suulakkeet. Harmi, että ostamamme oli kaupan viimeinen yksilö. Miten hienoa olisi pistellä menemään moinen molemmissa käsissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti