08/02/2016
Viikon parhaat pastillit nautin torstaina Eirassa, aurinkokin puski itsensä läpi harmaiden pilvien ja sai pastillit entistä herkummiksi. En kyllästy kulkemaan nenä kohti yläkerroksia ja ihmettelemään entisaikojen arkkitehtien työtä.
Edellisen väriteeman jatkoksi sopivat maailman parhaat vaahtokarkit. Vadelmalta ja sitruunakardemummalta maistuvat käsintehdyt hötöt ostin Sweetheartista.
Paras uusi kahvilakokemus oli Kuuma. Ihailen näitä nuoria yrittäjiä, joita tuntuu olevan joka kivijalassa. Kuuman omistaja Wia sai pienellä lauseella tunteen uppoamaan: "kiva, et jäät tänne juomaan", chailatte maistui sydämelliseltä. Kuumassa tapahtui myös viikon kohtaaminen. Parhaaksi se on kyseenalainen. Viereeseen pöytään istui Lilu, kuusikymppinen mainosnainen ja K50 discon The Grand Old Lady. Lilu pyöritti keskustelua koko kuppilan pienen asiakaskunnan kanssa, mutta erityisen kiinnostuksensa hän kohdisti muukalaiseen habitukseeni. Kotiin lähdin mukanani pino discoesitteitä, bullshitiltä torjuvat korvaläpät ja lupaus vip-kohtelusta discon ovella. Olen kuulemma niin selvä K50 discon wannabe, että pääsen sisään alaikäisenä. Riittää, että mainitsen olevani Lilun suojatti. Meni loppuilta selvitessä tästä kohtaamisesta. Wian chailatte houkuttaisi uuteen käyntiin, mutta kahvila on myös Lilun kantapaikka. En tosiaan usko selviäväni Kuumasta kotiin muuten kuin tanssilattian kautta.
Parasta kulttuuria oli paljon. Jussi Heikkilän näyttely Taidehallissa sai hyvälle mielelle, taide voi olla ymmärrettävää ja silti älykästä. Huikeita oivalluksia ja kannanottoja puettuina installaatiotaiteeksi. Eikä Tapiolan Marjattakaan paskempi ollut. 12 maalausta, miehiä ja Minotauruksia voimakkaasti sikin sokin sai meidät keskustelemaan taiteeseen sijoittamisesta. Seuraavan päivän lehdessä Marjatta mainittiin, ei mitenkään yllättävästi, sijoittamisen arvoiseksi.
Parasta elävää ja hyvin muhkeaa musiikkia kuunneltiin ystävän kanssa Savoyssa Emma Salokosken konsertissa. Paras elokuva katsottiin Kipparin kanssa, Järven tarina Samulin kertomana sai herkistelemään kotiseutuylpeydessä. Ruoka oli viikon aikana hyvää ja sitä syötiin paljon. Parhaaksi pitää kuitenkin nostaa ainut kotona kokattu. Parasta portobellopastaa tehtiin jauhelihakirjailijoiden ohjeella. Vähän närästää antaa 10 pistettä papukaijoineen ihmisille, joiden ovista ja ikkuinoista tulvii rahaa kaikille entuudestaan tuttujen reseptien julkaisemisesta. Miten väärin, että valkosen jaana ei samaan yllä, vaikka miten latoisi vanhat reseptit uusien kansien väliin. Viikon paskin liittyy myös syömähommiin. Vaikka kuinka yritän opetella ja totutella huudejeni hipstereiden suosikkiyrttiin, en onnistu. Korianteri on niin paskaa. Olenkohan ollenkaan aito rööperin tsadilainen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti