23/07/2017
En ryhdy latelemaan totuuksia onnellisuudesta, mutta väitän, että ihmiset, joilla on lempikahvila ovat onnellisempia kuin ne, joilla näin ei ole. Taivahan vesiselvä tosi on, että ennen Silmua olin onnettomampi ihminen.
Lempikahvila-aika elämässäni alkaa 11 kuukautta ja 8 päivää sitten. Menen Silmuun normaalissa iltapäiväkoomassa, virkistäytymistarkoituksessa, mutta vaistoan heti, että olen jonkun paljon suuremman kuin kahvikupillisen äärellä. Sama tunne toistuu lähipäivinä mehun, smoothien ja kakkupalan kanssa. Pian olen vakioasiakas, jolla on oma mehu, nimikkokahvi ja minuutilleen tarkka saapumisaika. Ja onnea.
Mutta se, että kahvilasta tulee lempikahvila on muutakin kuin lista itsestäänselvyyksiä - hyvää palvelua, kahvia ja pala kakkua.
Se on hyvää mieltä, iloa, naurua ja ihmisiä. Se on edellisten yhtälöstä syntyvä tunnelma ja enemmän kuin osiensa summa. Se on tunne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti