02/07/2017
Säävalittamosta päivää! Nyt jo paistaa, mutta olen huono unohtamaan kokemiani vääryyksiä. Sitä paitsi viime päivien tuuli ei ole ollenkaan makuuni. Mökkirannassa irtoaa pää. Viikon ainut ja laskujeni mukaan koko vuoden kolmas normit täyttävä kesäpäivä on torstai. Pakenen maalle. Silloin kun ihminen on sadeveden, harmauden ja kylmyyden olemattomiin liottama, paras ja nopein tapa toipua on kytkeä itsensä lannanhajuiseen megaviherlataamoon.
Voihkimme ystävän kanssa pitkin kylänraittia. Kauneus imeytyy jokaiseen soluun ja elämästä tulee juuri niin keveää kuin kesällä kuuluukin. Pökerryttää. Päässä vihertää ja silmät sinertyvät. Alan puhua äänillä, joista ylämaalaiset viis veisaavat, mutta jotka selvästi vetoavat alpakoihin.
Olemme kaverin kanssa heti samalla aaltopituudella. Ei ole luottaminen tämän maan säihin.
Päivän päätteeksi tiedän, että pako maalle ei riitä. Tarvitsen paon maasta. Joudun uhkailemaan mökillä remonttia tekevää Kipparia parvekkeelta hyppäämisellä ennen kuin lentoliput ovat taskussa. Tyyppi yrittää kahlita itsensä sahoineen ja vasaroineen mökkilautoihin, mutta saan tahtoni läpi. Kipparia viedään Rivieralle kuin pässiä narussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti