10/10/2017
Jos antaisin alteregoni Missi Pestin valita, tämän postauksen otsikko olisi Viime päivien paskin. Virsi olisi lyhyestä kaunis ja siinä vaikerrettaisiin valokuvien puutetta. Albumissa on nimittäin kaksi julkaisematonta kuvaa: ylivalottunut selfie ja töppöset matolla. Vaan Missipä ei saa valita. Tämän blogin ydin on sanomassa ei kuvissa. Eritoten kun noissa kahdessa kuvassa esiintyvät viime päivien parhaimmat materialistiset onnentuojat.
Hullulla on halvat huvit, tiedetään. Täsmälleen ottaen ne ovat kymmenen euron hintaiset ja yönsinistä samettia. Töppöset ovat ainakin puoltatoista numeroa liian suuret, mutta eivät irtoa jaloistani tuskin enää koskaan. Ja parempi niin, sillä monesta viattomaksi luulemastani tyypistä on kehittymässä niiden vaikutuksesta samettitöppöskleptomaani. Niitä vaanitaan silmät kiiluen ja kuola valuen, niiden perään voihkitaan ja niitä silitellään pöydän alta. Joogaan on pakko mennä vanhoissa lantsareissa, ettei tarvitse palata kotiin pelkissä villasukissa.
Ei vain viime päivien, vaan ehkä koko second hand-haukkaurani paras löytö on ihana italialainen talvitakki. Se on siroa pultsarimallia, joka istuu kuin nakutettu ja on niin laadukasta villaa, että se keinuu ylläni. Varsin miellyttävä tapa pelastaa palttoon kokoinen pläntti maapalloa hukkumasta tavaraan! Ihan parasta on, että kaupunkiin saatiin vuosi sitten 2ND STEP-putiikki ja ihana Katja sitä pitämään.
Viime aikojen oikeaa parhautta ovat tietysti ihmiset. Pikaisella laskutoimituksella saan uusimpien kavereitteni keski-iäksi 16,8 vuotta. Ei jää syksyn erakkoputki päälle, eikä ala kasvaa sammalta, kun pyörii samoissa piireissä milloin puolivuotiaan, milloin kahdeksanvuotiaan kanssa. Joukon ainoan täysikäisen kanssa vietämme syksyn ihanimmin kuplivan illan. Ei sillä, että maissinaksuissa tai vaahtotateissakaan mitään vikaa olisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti