31/10/2017
Vaellamme Venezian calleilla kuin majakka ja perävaunu. Päivät toistavat pitkälti samaa kaavaa. Syömme aamiaista omilla kulmillamme Ginon kuppilassa. Joka aamu cremaa huulipielistä lipoen kiroan päivän, jona terveellinen ruoka keksittiin. Ihmisen pitää saada pistää poskeensa uunituoretta cornettoa paksulla cremalla cappuccino kyytipoikana, joka aamu, ilman tunnontuskia!
Colazionea seuraa taivallus pitkin fondamentoja ja campoja, läpi sestierien. Joskus hyppäämme vesibussiin, joka vie meidät kaukaisimpiin kaupunginosiin ja palaamme kotiin kiemurrellen ja pohkeet soiden. Viimeistään puoli kahdelta pysähdymme lounaalle. Dorsodurosta vainuan muutaman uuden, loistavan trattorian. Vältämme paikkoja, jotka käyttävät annoksistaan valokuvallisia opasteita ja tarjoilevat pizzaa aamupäivällä, samoin niitä, joiden listat ovat silkkaa proosaa. Parasta on hyvin tehty konstailematon ruoka. Tason voi päätellä helposti vakoilemalla kuinka iso osa syömäreistä on italialaisia. Armoitettuna vasikansyöjänä, mangiavitellonana, jaan ravintolalle tähteni myös scaloppinojen mukaan.
Seuraamme Guideccan kanaalissa kalastavaa papparaista, jonka vetokärry täyttyy vinhaan tahtiin pikku polpoista. Pappa sen enempää kuin mustekalatkaan eivät tunnu olevan moksiskaan siimojen seassa risteilevistä vaporettoista, vesitakseista ja lukemattomista muista kuljetus- ja yhteysaluksista. Reunakivetys on pinttyneen mustekalan musteen tahrima. Pappa ei selvästikään ole aloittelija. Joka kerta toista lempiannostani, spaghetti alle vongolea, simpukkapastaa syödessäni toivon, että ne ja muutkin nauttimamme merenelävät ovat jostain vilkasliikenteisiä kanaaleja tai Margheran teollisuusalueen rantoja kaukaisemmilta vesiltä pyydettyjä. Veneziassa kannattaa syödä vatsansa täyteen myös cicchetteistä, pienistä sen kymmenen sorttisista suupaloista. Meillä on vuosia ollut oma cicchettipaikkamme, jonne en vielä tänä päivänäkään löytäisi omin avuin.
Iltapäivän lepotauon jälkeen, ennen illallisaikaa, keskitymme aperitivoihin kotikorttelissa tai Zatteren rannalla. Täydellisen Aperol Spritzin etsimisestä menee maku ensimmäisenä iltana. Olemme onnellisten Aperolien maassa.
Emme kaipaa Venezialta juurikaan uusia kokemuksia. Emme väsy omien intohimojemme ihasteluun. Kippari keskittyy tarkkailemaan kaikkien mahdollisten ohikulkevien alusten liikkeet ja manoveeraukset ja arvioi niitä kuuluvasti. Mies kyyhöttää kanaalin rannalla kuin kala kuivalla maalla, kadehtii paattien kuskeja ja haaveilee välivuodesta vaporettokapteenina. Itse kuljen Veneziassa suuntavaiston kadottaneena ja nautin vanhojen palazzojen ränsistyneistä seinistä, niiden lukemattomista roosan, punaisen ja keltaisen sävyistä, ikkunoiden takaa raottuvista saleista jättimäisine Muranon lasikruunuineen, kanaalien opaalista tummaan turkoosiin vaihtuvasta vedestä ja ihmisistä arkisissa puuhissaan. Kaiken turistihulabaloon takana on todellinen, uskomattoman kaunis kaupunki. Venezia è la vera città.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti