05/05/2016
Kippari parkkeeraa purkkinsa Pietarista tullessaan päiväksi Hangon satamaan. Köröttelen junalla Suomen eteläkärkeen ja taksilla Tulliniemeen, jossa järkälemäinen Auto Bay jo suoltaa uumenistaan tehdastuoreita autoja satama-alueen parkkiplantaaseille. Kippari on vastassa perärampilla ja skönärikaipuuni pyrkii välittömästi pintaan, kun nousemme kapeita rappusia kansilta toisille. Syön Petterssonin pöperöt tutulla paikallani Kipparin pöydässä. Unelmani uniformuisesta päälliköstä ja iltapukuisesta itsestäni ovat karisseet aikaa sitten, mutta Kipparin habitus kertoo tyylivapaassa pellossa elelyltä, eikä mene montaakaan minuuttia kun solahdan päällikönpäällikkyyteeni ja ryhdyn antamaan (pukeutumis)ohjeitani. Konemestari-Nagel sattuu paikalle kysymyksineen ja ennen kuin Kippari ehtii kissaa sanoa, olen päättänyt Nagelille testikäynnistyksen kellonajan. Olen Hangon keksinä, Kippari ei niinkään, enää.
Kippari soittaa agentille ja päättää lähtöajan. Ehdimme muutamaksi tunniksi aurinkoiseen merenrantakaupunkiin. Hanko on surullisen hiljainen ja autio, emme löydä yhtään auki olevaa ravintolaa. Kylpyläbulevardilla juomme proseccot pitsihuvilahotellin terassilla.
Hyppään haikeana Helsinkiin vievään junaan, mieli tekee merille ja seilaamaan. Suunnittelen heinäkuun törniäni, aion ottaa missiokseni päällystön pukeutumisen. Ellun suunnittelemat (!!!) Auto Bay-logoiset tummansiniset ja valkoiset kesäpaidat eivät yksinkertaisesti ole riittävä kesäkarderobi edes Kipparille perämiehineen. Päätän tuunata itselleni laivastohenkisestä bleiseristä kultateipillä työasun. Parempi varmuuden vuoksi teipata koko hiha. Täytynee tarkistaa, mihin asemaan noin viidellätoista raidalla yltää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti