30/04/2016
Muutan Tehtaankadulle ihmis-Ellulta vuokraamaani asuntoon isoveli venäläisen naapuriin. Tuntuu vahvasti, että muutkin kuin Ellun seinällä roikkuvat naamiot tarkkailevat taloksi asettumistani ei niin suopein silmin. Olen vakuuttunut, että lähetystön suljettujen kaihtimien takana tuloni on pantu merkille ja epäilyttävyysluokitukseni määritelty. En varsinaisesti pidä vastapäisen korttelin valloittaneesta rauta-aitojen- ja porttien takaisesta suuresta toveristani. Aina kun katson ikkunasta, vastakkaisella kadun puolella kulkee vain tatjanoita ja igoreita, epäilyttävän potentiaalisia vakoojia, rentojen etelä-helsinkiläisten hipstereiden sijaan. En meinaa asettua ajatustoimettomaan potpotteluun. Ellun sisustuksissa, kotikatuni venäläiskortteleissa, tunnen itseni lähinnä (viipurilais)mummoksi. Rööperin friiduus on muisto vain. Ellulla(kin) on jäänyt muutamien vuosien roiskeet, tahrat ja pölyt pyyhkimättä. Musta tassuamme on ainoa kiiltävä asia asunnossa ja uuni edellisen emäntäni vastaavaan verrattuna lähes neitsyt. Itämaiset matot ovat imeneet sisuksiinsa luultavasti kilokaupalla elämää, sen sijaan kaikki avaamiseen, sulkemiseen, sytyttämiseen ja sammuttamiseen tarkoitetut vivut, kahvat, nappulat ja säätimet ovat niin paksussa kuonassa, että saan taikoa niitä esiin ihmesienellä jokusen tovin. Sienen huvettua tulosta tuottamattomana olemattomiin päätän kotiutua survivalolosuhteisiini, vaikka Helsingin hidas lämpeneminen keväälle ei sekään helpota asiaani. Jos muu ei auta, otan käyttöön Pietarin sataman ahdingonkarkoituskeinoni ja laulan ääneen kaikki melankoliset slaavilaisballadit. Seinilläni riittää kuuntelijoita, olen varma siitä.
Löydän kirjahyllystä monta mielenkiintoista omistajaansa "avaavaa" opusta. Kaappeija pengottuani tiedän, että KonMari ei ole onnistunut herättämään vuokraemäntäni sisäistä viikkailijaa. Nauran ääneen katseeni osuessa tuohon ylimmälle hyllylle nostettuun pinkkikantiseen järjestelyraamattuun. Siirtelen, toistaiseksi tuloksetta, muutamaa teosta kuvitellen paljastavani naapurieni kamerakätkön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti