13/05/2016
Helsingin toukokuu on kerrassaan huikea. Viikkojen parasta on arki. Ellun kanalle se on keveää ja vaaleanpunaista. Kirsikkapuut pudottavat jo terälehtiään, kauneus, kuten onnikin ovat hetkiä, joihin tarraan vimmaisesti. Parina aamuna ehdin seisoa puiden alla vaaleanpunaisessa sateessa ja katsoa taivaalle ennen kuin hattaraiset puut alkavat kaljuuntua.
Vaaleanpunaissarjassa yhtä parhaita ovat stoccan pionit. Jo toista viikkoa kiikutan niitä keventämään Ellun interiööriä. Tunnen itseni lempikukkakauppani petturiksi ja luimistelen puketteineni kotiin kiertäen Punavuoren kaukaa. Kympin kimpussa on kolme nuppupalleroa, jotka avautuvat apposen ammolleen ja kestävät melkein viikon. Maanantaiversiossa kimppuun oli luikahtanut vielä pari ylimääräistäkin. Olen täysin hurmaantunut eikerrottujen pionien keltaisesta ytimestä. Olen varma, että keskiössä on kukan sielu.
Parhaiden kukkioiden listoille pääsevät myös valkovuokot. Itärajan kasvillisuusalueella asuvana näen niitä ensi kertaa elämässäni näin läheltä näin suurina joukkoina ja sinivuokkoihin verrattuna ne tuntuvat lähes trooppisilta.
Viikon parhaalla Töölönlahden kiertävällä lenkilläni pysähdyn talvipuutarhan tropiikissa. Himoan viikunapuuta ruukkukasviksi ja ihmettelen, miksi en Toscanan lenkeilläni kuokkinut muutamaa taimea tien varrelta kotiin kuljetettavaksi. Tuurillani olisin ollut selittelemässä viljelykasvieni hyötytarkoituksia italialaisille tullimiehille.
Puutarhan parhaita ovat kuitenkin ekomiinat. Kotona miniatyyriversio vastaavista ryöpsähti pieneen pinkkiin kukintaan Helsinkiin lähtöpäivänäni. Se on kaltaiseltani viherpeukalo keskellä kämmentä-tyypiltä paljon se. Valjastin kaktustarhurin taitoni hetkeen, jolloin asetin ruukun ikkunalaudalle ja kas, kannatti puurtaa!
Viikkoon mahtuu monta ihanaa ihmistä, kahvilaa ja ravintolaa. Italia on opettanut sen, että parasta on ihmisen syödä ja juoda toisen ihmisen seurassa. Kiten kanssa testaamme katajanokan Signoran cappuccinot, jotka meille tekee rastapäinen (vain) englantia puhuva italiaano. Buongiornoilla tai buonissimoilla on vähän käyttöä, mutta kahvi on Helsingin tähän astista parhaimmistoa. Paras hesariton aamiainen syödään kaiman seurassa El Fantissa. Skandinaavisen pelkistetyssä kahvilassa nautin seesteisen tilan hengittämisestä ja Tehtaankadun keuhkoahtaumani saa hetken rauhan. Paras uusi aluevalloitus tehdään sisustuskollegan ja assari-Hemmon kanssa Käpylään kahvila Siiliin. Hemmo peukutta, kuten kuvasta näkyy, kahvila on yhtä suloinen kuin sitä ympäröivä satukirjamainen puutaloidylli. Assarin puutuessa makuuasentoon kävelemme puutatokortteleiden ja Mäkelänkadun kautta Kallioon. Työntelen kokemattomuuden täydellisellä luontevuudella kärryjä taatusti maailman helpoin viisihampainen kyydissä ja kollega ehdottaa kuvan lähettämistä Kipparille salaisesta kaksoiselämästäni. Emme päädy ikuistamaan tilannetta, sillä haluan Kipparin kotiin viikon päästä.
Parhaan puuroaamiaisen käyn syömässä Tehtiksen Fasussa (huom Ulliksen slangi). Kuuntelen vanhojen herrasmiesten keskustelua kielistä nauttiessani vadelmakaurapuuroa tuplavoilla. Päädyn siihen, että keskustelua käyvät historioitsija ja kielitieteilijä ja viisauteni kasvaa puurokupin aikana sillä, että englanti ei oikeastaan ole kieli vaan sekasotku ja perusamerikkalaisella on hallussaan 5000 sanan sanavarasto. Toista oli nuolenpääkirjoituksen aikoina. Täyde(llise)llä puuromahalla ja rose't jääkaapissa käyn odottamaan iltaonnikalla saapuvaa rakasta ystävää. Elämä on ON.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti