05/11/2016
"Hito hyvä" kuuluu pehmopuhekieleni ilmaisuihin. Oikeaoppisessa ääntämisessä intonaatio on ensimmäisellä tavulla. Lainaan otsikon kahden kaveruksen kotiseutuylpeyden synnyttämältä brändiltä. Tyyli viedä Lappeenranta-ilosanomaa maailmalle on kerrassaan Hito hyvä!
Böndellä käy positiivinen pöhinä. Kotikulmille on lyhyessä ajassa putkahtanut kaikki tarvittavat hyvän energian latauspisteet. Ihania, luovia ja suurisydämisiä yrittäjiä on tullut läheltä ja kaukaa tarjoamaan kotikaupungille parastaan. Hyvän keskiössäni on ihana Silmu. Silmu ei ole ainoastaan hyvän olon kahvila, Silmu on Hyvän kahvila. Ajattelen, että asioita voi tehdä kahdella tavalla: sydämellä tai ilman. Ei ole näilläkään leveysasteilla juttu eikä mikään keittää lattea tai cappuccinoa, mutta ihan eri juttu on jauhaa paikallisen paahtajan pavut asiakkaalle käsityönä valmistuvaan kupilliseen. Ei ole juttu eikä mikään tarjota pullotettua kylmäkaapista, mutta toinen tarina on mehustaa lasillinen täydellisen kaunista ja makuista omena-appelsiinipunajuurimehua.
Ei ole epätavallista sekään, että asiakas toivotetaan tervetulleeksi. Täysin toisella tasolla bisneksissä ollaan silloin, kun kupposelle tulijasta tuntuu tervetulleelta. Käyn Silmussa afterworkeilla ja tutustun ihaniin ihmisiin. Vähintään yhden tähden sakaran on täytynyt olla oikeassa asennossa oikeaan aikaan osoittelemassa omiin tennareihini tänä syksynä.
Silmun kahvit paahtuvat melkein kulman takana paahtaja-Papusen ja kumppaneiden Lehmus Roasteryssa. Keittelen kotiaamukahveja paahtimon ranskalaisesta Lauritsalasta. Joka aamu hymyilyttää. -80-luvun Lauritsala-muistikuviini ei mahdu mitään ranskalaista. Miljan Plussassa mentiin melko varmasti Saludolla ja sitäkin joi uskoakseni vain Milja.
Silmun naapurissa on perjantaiparatiisini joogastudio Mandula. Melkein nolottaa alkusyksyinen epäröintini lajia kohtaan, mutta en tiennyt paremmasta. Erilaisten venymisharjoitusteni historiassa homma on ollut tuskaista suorituksen kanssa painimista ja yritystä maanitella kangesta kuminauhaa. Ensimmäistä kertaa en jää yksin epävarmana äheltämään asanoihini. Pidän joogaopettajien lempeästä harjoituksia avaavasta tavasta ohjata. Rauhoitun, hengitän ja rentoudun, kun kuulen, että asanani ja minä riitämme siinä mihin tiilien ja bolsterin tukemina yllämme. Mandulaan ja näihin kymmeniin saakka piti kaltaiseni sanasiepon kulkea, että spekulointiin, analysointiin ja kritisointiin tottunut verbaliikkani ymmärtää kysyä itseltään lyhyesti ja ytimekkäästi: Rakas, mitä kuuluu?
Rakkailla ja tärkeillä on monta nimeä. Kipparilla on puhelinmuistiossaan pitkä lista neljännesvuosisadan aikana suoltamaani titteliä. Bönde on matkoiltaan palaavien reissunaisten antama nimitys kodille, Hito hyvälle paikalle maailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti