13/11/2016
Aloittaisin mieluusti maailmoja syleillen, mutta viime aikojen masentavin aihe taitaa olla maailmanmeno. Kansainvälinen politiikka ei juurikaan vaivaa aivojani, mutta mielikuva supervaltojen isännistä saa kyllä hyperventiloimaan.
Kyseenalaisen lohdutuksen edelliseen irvikuvaan tuo kolumnisti-Mykkänen. Juhani kirjoittaa Hesarissa, että mitä todennäköisimmin elämme vain suuressa tietokonesimulaatiossa. Juhani ei ole ajatuksineen yksin. Asialle on jopa (amerikkalaista) tieteellistä perustaa. Kippari on selittänyt aiheesta suu vaahdoten jo vuosia. Mykkäsen ja kumppaneiden mukaan, joku on "tiks vaan" laittanut maailman päälle ja täällä sitä nyt sitten ollaan, "elelemässä" yhdessä miljardeista vastaavista rinnakkaistodellisuuksista. Kipparin mukaan saatan hyvinkin olla bugi simulaation algoritmissä. Mielestäni todennäköisimpiä megabugeja ja koodivirheitä ovat edellä mainitut hahmot.
Järkevin teko paeta todellisuuksia on ympäröidä itsensä syömisillä, juomisilla ja ihanilla ihmisillä. Osun Silmuun perjantailounaalle parahiksi yhtä aikaa paahtaja-Papusen uunituoreen lähetyksen kanssa. Entinen tyttö on ensikulauksesta Kettu-tyttö.
Ajelemme lauantain päiväkahveille Pulsaan. Aseman jouluimu on ehdottomasti viikon tehokkain. Turha on pyristellä punaista vastaan tai siristellä kimallusta vain toisella silmällä, joulu tulee, olenko valmis?
Maailmanpolitiikkakin kalpenee kriisille, joka iskee Prisman lauantai-iltapäivän ruuhkassa, kun Kippari häviää tunniksi puhelin äänettömällä ja auton avaimet taskussa hypermarkettiin. Jälkeen päin, erityisesti kauppakassin sisällöstä valmistuneen makkarapadan jälkeen ajatellen, tilanteen rauhanomaisesta ratkaisusta on kiittäminen infopisteen naista, joka estää pääsyni megafonin varteen latelemaan etsintäkuulutuksiani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti