17/11/2016
En ole tippaakaan laatulasiin sylkäisevää tyyppiä. Kasmir kelpaa ja niin edelleen. Vaan ei se puppua ole, että onni on pienissä asioissa ja hullun huvit halpoja. Tyhjästä nyhjäistylle (ruoka)onnelle ei riitä mittarissani lukemat. Mikään ei ole parempaa kuin tyhjien kaappien ovilla valittaminen ja kauppaan menemisestä kieltäytyminen. Kun pari laarien uumeniin unohtunutta ja parhaat päivänsä nähnyttä pistetään samaan pataan on kyse onnen huipentumasta. Jokunen päivä sitten kaivan vihanneslokeron perukoilta maa-artisokkapussin ja pari iduillaan olevaa perunaa. Kaapista löytyy etiketin mukaan elokuussa härskiintynyt tryffeliöljy. Puolen tunnin kuluttua löydöistä meillä on maanantai-iltana ikuinen lauantai.
Ruokahommissa olen tyhjästä nyhjäisyn ohella onnellisimmillani aamiaisilla ja perjantai-iltaisin. Perjantait ovat päivistä parhaita. Kotona ollessaan Kippari huusholleeraa perjantaisin. Olen ottanut tavaksi odotella siivouksen valmistumista Silmussa. Kipparin törniperjantaisin taas välttelen siivousta Silmussa. Molemmat tapaukset tekevät yhtä onnellisiksi. Jooga ja sauna ovat oleellinen osa täydellistä perjantaita, mutta todellinen kliimaksi ovat kuitenkin Lidlin quattro formaggi pizza ja boxille tallennettu scandidekkarin viimeisin osa. Heippa vaan artesaanipizzat ja netflixit - kahdeksan miljoonaa kaloria tonnilla lisäaineita hintaan kaksi euroa kappale = ONNI on ON.
Onneentumisen ykkösvälineitä ovat kukat, puut ja ylipäätään kaikki kasvit, joita voi asetella purkkeihin ja purnukoihin. Aina parempi, jos raaka-aineet voi poimia itse. Kuvamateriaali syksyltä todistaa ainakin tammi-, eukalyptys- ja kaktusmaniasta. Nälkiintyneet koalat päässä pyörien dyykkaan omasta roskasangosta kuivahtaneet eukalyptyksen oksat jatkojalostukseen ja taivutan ne kranssiksi. Diy-onni - paras onni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti