05/11/2017
Jos olisin ollut kaukaa viisas, olisin hankkinut matkamuistomyymälästä pienen lasigondolin. Voisin nyt viimeisen Venezia-postauksen kunniaksi järjestää blogihistoriani ensimmäisen tuotearvonnan. Gondolin onnelliseksi omistajaksi pääsisi bongattuaan yläkuvasta terhakka-askelisen bloggaajan. Olen pitelemätön, mitä tulee italialaisiin vintage/antiikkitoreihin. Campo San Maurizion markkinoille eksyminen on kyseisen päivän paras "kurkataankulmantaakse"-löytö.
Seuraavana päivänä tapahtuu reissun paras sattumalta kohtaaminen. Etsimme lounaspaikkaa Dorsodurossa Campo San Barnaballa. Toscanalaisystäväperheemme designerin Paolon Officine904-merkin Venezian laukkuputiikki sattuu olemaan lähellä Campoa. Yhtäkkiä Paolo on edessämme. Viittelöimme ja puhumme yhteen ääneen, poskipussaamme ja viittelöimme lisää. Paolo on hälyytetty kaupunkiin, sillä putiikissa on vesivahinko. Seuraa sadattelua Veneziasta. Venezia è tutta l'acqua! Madonna! L'acqua! L'acqua! Madonna! Jätämme dandy-tyyliin soinnustautuneen designerin virittelemään muovisuojia liikkeeseensä peukalo kyseisen asian vaatimuksiin nähden selvästi keskellä kämmentä.
Kulahtaneiden seinien ja ovien lisäksi suuri intohimoni ulkomailla ovat kirjakaupat. Ensimmäinen yrityksemme Libreria Acqua Altaan ei ole menestys. Matkalla kaupalle Kippariin iskee tauti. Sillä aikaa kun kahlaan nopeasti läpi lonkeroisen, pimeän, kirjoja tulvivan tilan, Kippari istuu ulkona katukivetyksellä naama vihreänä, turistilauma ja sen opas ympärillään. Hetken näyttää siltä, että opas luennoi Kippari esimerkkinään siitä, miten kohtalokasta matkustus voi joskus varomattomalle turrelle olla. Parin päivän päästä palaamme paremmassa kuosissa etsimään divariosastolta Corto Malteseja, mutta vedämme vesiperän.
Venezian kulttuuritarjonta on monipuolista. Olemme aiemmilla reissuillamme nähneet Teatro La Fenice'ssä Pähkinänsärkijän ja käyneet kuuntelemassa pakolliset Vivaldi-konsertit. Tällä kertaa uhraamme puoli päivää Biennalelle. Painotan sanaa uhraamme. Jaksamme kahlata Arsenalessa läpi vain puolen maailman osastot, kun olemme täysin modernin taiteen uuvuttamia. Ei pidä käsittää väärin. Olen monenlaisen taiteen ystävä, useimmiten juuri modernin, mutta en vaan jaksa sen yhteiskunnallista kantaaottavuutta ja maailmantilan julistamista. Menen näyttely-yleisön joukossa kuin väärä raha uusinen pyöreine rilleineni, mutta en tajua mistään mitään, enkä jaksa esittää tajuavani. Biennalen visuaalinen ja esteettinen mielihyvä tulevat tällä kertaa melkeinpä yksinomaan Arsenalen puitteista, sen upeista, vanhoista telakkahalleista.
Yhtenä päivänä vuokraamme auton tarkoituksenamme kartoittaa Veneton viinitiloja. Valpolicellan ja Amaronen löytäminen köynösversioina osoittautuu odotettua haasteellisemmaksi. Vaikka kuinka yritämme, navigaattori pitää meidät tiukasti autostradalla kyläteiden sijaan. Hyydymme huonoihin esivalmisteluihimme ja vietämme päivän Padovassa ja Vicenzassa, jotka ovat varsin mainioita venetolaisia nekin. Autovuokraamon nuori mies on meistä innoissaan. Auto apgreidautuu syystä, että olemme samasta puusta Michael Monroen, Ville Valon ja Jussi 69:n kanssa. Italia, teit meistä kauniita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti