30/11/2017
Olen enemmänkin ta daa- kuin to do-lista-tyyppiä. To do-listoja kirjoittelen mieluiten muille. Kippari nimittää lappusiani orderilistoiksi ja vetää venkoillen viivaa siivouksien, maalauksien, lampunvaihtojen ja betonivalujen yli.
Ta daa-listan virallinen tarkoitus lienee eliminoida to do-lista ja olla näin sitomatta turhaa energiaa "pitäis tehä"-juttuihin. Oikea ta daa-listani voisi näyttää esimerkiksi tältä:
✔️Tilasin pihaan roskalavan, vietin viikon vintissä ja sain tyhjennettyä kanahäkin.
✔️Opin tankkaamaan auton.
✔️Sanoin avokadolle "tahdon".
Mutta koska en halua eliminoida mitään ja olen enemmänkin hedonisti kuin masokisti, viime päivien ta daa-listani näyttää tältä:
✔️Turtle-perunoin
Olen nykyisin jalostuneempi lajike sohvaperunasta. Istun joka ilta uuden supermukavan Turtle-nimisen nojatuolimme "kilven" suojissa ja katson Netflixiltä jakson Alias Gracea. Joudun himmaamaan turtleperunointia, sillä en halua, että sarja päättyy. Tiedän pariskunnan, jolla on lähes identtinen sohva-nojatuoliyhdistelmä kuin meillä. Heidän suhteensa on kuuleman mukaan ajautunut erillään istumiseen. Ei epäilystäkään, etteikö meille tule käymään samoin.
✔️Jouluunnuin
Mainio tapa aloittaa jouluuntuminen, on kaivaa esiin joulugarderobi. Olen innoissani uutisesta, jossa kerrotaan, että perhepyjamat tavoittavat Suomen jo ehkä seuraavana jouluna. Tähän sesonkiin trendi ei kuulemma ehdi, hyvä niin, sillä Kipparilla on törnijoulu. Haluaisin olla eteerinen silkkipyjamanainen, mutta todellisuudessa olen ihan heikkona hassuihin (joulu)unipukuihin. Suosikkejani ovat bambipyjama (ihminen voi olla sisimmältään ikibambi, iästä viis) ja oravapyjama, jossa on teksti "I'm a little bit nuts". Naapurimaan kansalaiset olivat tyhjentäneet paikallisten Lidlien laarit niin, että jäin eilen ilman poronaamaisia joulukalsareita. Ainut, mikä joulupukeutumisessani hiukan pistää silmään on se, etten sovi sisustuksiini ollenkaan.
✔️Söin pizzaa
Vapise Doctor Ötker, vaipse Via Tribunali, vapise Napoli, sillä täydellinen pizza on jälleen lappeenrantalaista alkuperää. Tietämättömille kerrottakoon, että Suomen ensimmäinen aito italialainen pizzeria avattiin Lappeenrantaan -60-luvun alussa. Nyt näyttää siltä, että edesmenneen pizzanpaistajan Antonio Vinciguerran henki on laskeutunut ystäväni päälle, jalostuneessa muodossa. Kolme päivää tekeytyneestä pohjataikinasta valmistunut pizza on parasta, mitä olen pitkään aikaan syönyt. Madoooonna e tutti santi!
✔️Kävin lataamossa
Kutsun hierojalla käyntejäni lataamokeikoiksi. Hierojallani Tiialla on taikakädet. Paitsi että ne pehmittävät jumini, niiden kautta sisuksiini virtaa energiaa, joka on toisista ulottuvuuksista. Makaan plintillä lämpöpeittopaketoituna, punaiset lapaset käsissä, punaiset sukat jaloissa ja maadotun - itseennyn.
✔️Söin monta Pastel de nataa,
kiitos itärajan oman Levainin, Lidlin. Paistopisteestä saa tätä nykyä yhtä hyvää portugalilaista vanilijakreemileivosta kuin Punavuoresta tai Lissabonista, tosin 60 sentillä kipale. Bönden puutteeksi pistettäköön se, että täältä puuttuvat ranskalaista juurileipää leipovat leipomot. Puljuilla, joiden nimet ovat tyyliä Saimaan piirakka tai Kaakon pulla ja pitko ei ole ehkä ta daa-factorya, mutta kyllä ne meidät maantiellä pitävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti