KOUKUSSA

20/03/2018

-Hi, my name is Jaana, I'm addicted.

Nousen paikaltani tuolipiirissä ja tunnustan riippuvuuteni. Kohtalotoverini mumisevat kuorossa vastatervehdyksensä ja ohjaaja luo minuun rohkaisevan katseen. Ensimmäinen askel on otettu ja ongelma tunnustettu, paraneminen voi alkaa. Paitsi että kyseessä on mielikuvitukseni ja amerikkalaisen filmiteollisuuden luoma skenaario, eikä A-klinikka sen paremmin kuin mikään muukaan taho pääse koskaan vetämään minua kuiville. Sisältäni ei löydy motivaatiota parantua ja aion pontevasti kieltäytyä kaikesta hoidosta ja lääkityksestä, mitä minulle mahdollisesti yritetään määrätä. Ainoastaan jos tarjoutuu tilaisuus rehabiin ison puutarhan ympäröimässä pitsihuvilassa kesken parhaan kukintakauden, voin teeskennellä, että putki on saatava poikki.

Olen kukkaholisti. Saan varmuuden asiaan lukemalla ylilääkäri Simojoen määrittelyn riippuvuuksista. Tilani ei liity päihteisiin, mutta ei tarvitsekaan, riippuvaiseksi voi tulla myös toiminnasta tai mistä vaan mielihyvää tuottavasta asiasta. Simojoen ajatukset niittaavat epäilykseni. Viime viikolla käyn neljä kertaa kukkaostoksilla. Eikä viikko ole mitenkään poikkeuksellinen. Keväästä syksyyn kerään kukkia myös luonnosta ja pöllin niitä puistoista ja esim. ihmisten aitojen yli roikkuvista puista ja pensaista.

Kaava on sama kuin missä tahansa riippuvuudessa: Käyttö aiheuttaa positiivisen kokemuksen, joka aktivoi mielihyväjärjestelmää. Se johtaa siihen, että tunnetta haetaan uudelleen ja uudelleen, mistä taas syntyy kierre. Ja koukussa ollaan. Jos toiminnan koettaa lopettaa, syntyy vieroitusoireita kuten ärtyneisyyttä, levottomuutta ja huonoa oloa. Todellakin! Haluan välttää moiset epämukavat tunteet ja marssin kukkakaupoille heti kun maljakot alkavat tyhjentyä. Ostan nykyisin aina yksittäisiä kukkia, asettelen niitä luonnollisesti vanhoihin lasipurkkeihin, pulloihin ja kannuihin. Nautin ja huumaannun niiden kauneudesta, mutta jo hetken päästä on saatava lisää ja repsahdan uudelleen ostoksille.

Olen rakastanut kukkia aina. Kun ikätoverit opettelivat tupakan polttoa, rämmin rantapusikoissa etsimässä kasvikokoelmaani vehkoja ja kurjenmiekkoja. Kotona on aina ollut tuoreita kukkia. Vuosia olin kohtuukäyttäjä. Homma pysyi hallinnassa perjantaipuskalla. Pikku hiljaa tilanne on ajautunut nykyiseen jamaansa. Juuri nyt pöydillä on anemoneja, ranskalaisia tulppaaneja, kerrottuja tulppaaneja, persianpikarililjaa, afrikantädykettä, jättikrysanteemia ja kirsikan ja luumun oksia, joitakin mainitakseni. Oksat ovat täynnä herneen kokoisia vihreitä pallukoita, joista hetkellä millä hyvänsä pullahtaa esiin pieniä kukkia. Toivoisin kovasti, että ne olisivat peräisin japanilaisesta risusavotasta, mutta tuskinpa vain. Joka perjantai, jos Kippari on merillä, saan seuraavanlaisen viestin: "Jibbii, se on perjantai, siul alko viikonloppu, muista ostaa kukkia!"

Ja miehän muistan. Muinaiseen värssykirjaan ystävän harakanvarpailla kirjoitettu toivotus on käynyt harvinaisen toteen: "Kukkia siellä, kukkia täällä, Jaana se hyppeli kukkien päällä." 

-Cin cin sille!