28/03/2018
En meinaa saada sanaa suustani. Olen ihan pää huuruissa ja sydän pulleana. En ole koskaan ollut raskaana, joten en voi olla täysin varma, mutta kaikki merkit viittaavat siihen, että synnytän hetkenä minä hyvänsä. Tai no, tulevaisuutena minä hyvänsä. Sellaiset ovat nyt poltot. Olen käynyt ahtaaksi, enkä mahdu vanhoihin muotoihin. Himoan elämältä kaikenlaista ja ajelen sen vuoristoradalla. Kuulostaa mahtipontiselta, mutta keski-ikäisessä kehossani saattaa olla tapahtumassa sama kuin 1400-luvulla Firenzessä - renessanssi - uudelleen syntyminen.
Botticellin Venusta en ole itsestäni pullauttamassa, päin vastoin, antiikkisessa versiossani on kaikki just hyvin. Mikään ei muutu, paitsi ymmärrys, että olen todellakin parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut. Enkä energia, joka vapautuu kelpaamisen pelkäämisestä synnyttää sekin vielä joskus jotain. Lapinlahden vanhasta sairaalasta ei ensimmäisenä tule mieleen iloinen "perhetapahtuma", mutta itsensä synnyttämiseen sieltä saa valmennusta. Anna on toiseksi parasta, mitä minulle on viime aikoina tapahtunut. Suosittelen, jos vähänkin huvittaa kulkea loppu elämä rinta rottingilla silkasta itsestään ja olemassaolostaan.
Koska en voi harrastaa kukkakaupoilla luutuamista täysin sydämeni kyllyydestä, käyn välipäivinä elokuvissa. Parjasin vähän aikaa sitten iltapäivänäytöksia mummomatineoiksi, joihin tavallinen ihminen ei mitenkään voi ennättää, mutta nyt perun puheeni. Istun muina mummoina penkkirivilläni (jokaiselle riittää oma) ja nautin kyltymättömin sydämin kevään elokuvatarjonnasta. En aio käyttää tämän jälkeen yhdestäkään elokuvasta sanaa kasvutarina, mutta pahapoliisi-Jasonin (Sam Rockwell) kohdalla on vielä ihan pakko. Three billboards outside Ebbing, Missouri on no huh huh-elokuva alkumusiikista ja -maisemista lähtien. Billboards on mielestäni taisteluelokuva. Mildred Hayes (Frances McDormand) on taistelijaäidin roolissaan ja sinisessä taisteluhaalarissaan ihan mahtava hakiessaan oikeutta raiskatulle ja tapetulle tyttärelleen. Mildredin verbaliikka uppoaa suoraan sydämeen. Kaunein action movie, jonka olen nähnyt! Sitä paitsi suoraan töistä elokuviin säntääminen vaikuttaa varsin toimivalta konseptilta, jos sattuu olemaan esimerkiksi tarvetta päivän aiempien tapahtumien neutralointiin.
Sydämeni halajaa vihreään metsään. Olen nauttinut tästä oikeasta talvesta täysin rinnoin, mutta nyt riittäisi. Liittyneekö siihen, että olen kevään lapsi tai siihen, että olen tilassani, mutta tunnen, miten jään ja lumen allakin aletaan olla jo kärsimättömiä. Vapautta versoa janoaa elävän mieli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti