HYVÄNTEOSSA

25/02/2017

Pistän kotioloissa pystyyn pienen laadullisen tutkimuksen kohdejoukolla N=1. Hypoteesini on, että onnellisuuspäiväkirjoja ja päivän päättäviä kiitosvirsiä tehokkaampi tapa kokea elävänsä hyvää elämää, on lisätä hyvän tekemistä. 

Pohdin paljon hyvinvointiin liittyviä asioita. Itsekseen ja itsestään pitäisi tässä julmassa maassa onnellisuus löytää, mutta käsi pystyyn kuka ei muka peilaa itseään toisista ihmisistä! Yksinäisen syntymän ja yksinäisen kuoleman välissä on kokonainen elämä, johon muilla ihmisillä on valtava vaikutus. Tulen onnelliseksi hyvänteosta. Haluan puhua hyvää edessä ja takana, mielummin kuin olla hiljaa. Peukulla ja sydämellä on supervoimat. Mikään ei tee onnellisemmaksi kuin se, että löytää itsensä jonkun toisen hyvän hommailuista. Mieleen piirtyy muistijälkiä, joita ei tarvitse kirjoittaa onnellisuus- ja kiitoslistoille siinä pelossa, että niitä ei muuten ymmärtäisi tai että ne pääsisivät unohtumaan. 

Lähestyn kohdettani laskiasipullilla ja tulppaaneilla ja jään välittömästi kiinni. Haiskahtaa kuulemma omalta lehmältä ojassa. Maineeni hyväntekijänä ei kartu silläkään, että kohteeni maksaa viulut ja jää pullajaossa kakkoseksi. Jälkimmäisestä vieritän osasyyn pullakauppiaalle. On alunperin kauppiaan ehdotus, että pistän kolmesta pullasta yhden molempiin (omiin) poskiini ja vain yhden "hyväntekeväisyyteen". Toffeevaahtoa (molemmissa) suupielissä on helppo pitää hypoteesista kiinni. Olemattoman pieni otantani vääristää tulosta ja selittää jotain epärelevanttia menneistä lahjoista, jotka olivat nekin kuulemma enemmän antajalle kuin saajalle. Kuka muistaa moisia sattuman osuuksia virhemarginaaleissa. Tulen siihen johtopäätökseen, että ongelma ei ole hyvänteossa, satun vain olemaan taitavampi profeetta omia maitani hieman etäämpänä olevilla tonteilla.