09/02/2017
Olen syntynyt lisälaitteet päässäni. Iso siivu elämää on mennyt tutkatessa. Alkaa olla paikat hellinä.
Aistin vahvasti ympärilläni olevien ihmisten energioita ja mielentiloja, sekä positiivisia että negatiivisia. Väsyttävää hommasta tekee se, että alituisessa tutkatilassa sitä kerta toisensa jälkeen sotkeutuu omiin sarviinsa tai pahimmassa tapauksessa talloutuu niiden alle. Aika menee itsensä sopivan kokoiseksi, hajuiseksi ja makuiseksi säätämiseen, sävyjen tasoitteluun ja milloin minkäkin taajuuden nostamiseen tai laskemiseen. Lopputulos otsalohkossa on se, että mittarit piuaavat kuin taivaalta putoavassa lentokoneessa, jossa kapteeni on ensimmäinen tuupertuneista.
Päätän, että riittää tämäkin hulluus. Suoritan tuntosarviamputaation. On sitä tärkeämpiäkin piuhoja ihmisiltä poikki pistetty, miksei näitä surkeita kuonaimureita. Skalpelloin viimeisenkin teleskoopin tyngän niin ettei jää mahdollisuutta edes haamutunnusteluille. Sillä ei hyvän tuntemiseen tutkaa tarvita. Hyvän imuun pääsee ennen kuin ehtii kissaa sanoa. Se on aitoa ja kuormittamatonta - puhdasta luomuyhteyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti