26/02/2017
Tarina siitä, miten skeptikosta tulee puolessa vuodessa (melkein) yinjoogi ansaitsisi oman kirjoituksensa. Sitä odotellessa kerron, että kaikki kunnia menee Studio Mandulalle, Essille ja Adrille. Muistan loppukesäisen neitsytmatkani joogasalille. Olin varma, että kirjainyhdistelmäni ei tunnin päätteeksi olisi o m m saati olotilani z e n. Eikä ollutkaan. Mutta perjantain tunnin jälkeen on. Puolen vuoden joogiuralleni mahtuu erilaisia venymisiä ja mielenselostajan mykistysyrityksiä. Perjantain tunnin jälkeen tiedän, miltä tuntuu, kun päässä on 60 000 ajatusta vähemmän ja keho asettuu asanoihin kuin kotiinsa. Makaan rinta rottingilla bolsterin päällä jalat perhosena ja hymyilen.
Joogatunnin lisäksi perjantaiden parasta ovat palaverit. Voiko olla mitään ihanampaa kuin se, että istuu viikon töiden päätteeksi muutaman tunnin suunnittelupalaveriin? Luovuus tarvitsee olosuhteensa. Oleellinen osa olosuhteita taas muodostuu mehusta ja kahvista.
Käymme Kipparin kanssa syömässä vuotuiset blinit lempiravintolassamme Wolkoffilla. Ravintola joutuu jatkamaan blinikautta parilla viikolla, sillä kaupunkilaiset syövät niitä mahat paukkuen. Helppo uskoa, parempia ei ole vastaan tullut! Homma toimii "syö niin paljon kuin jaksat"-periaatteella. Lisuketarjotin on ensiluokkainen ja lautaselle paistetaan syömärin tahtiin aina neljä uutta lättyä. Syön blinejä vain helmikuussa ja Wolkoffilla. Muun osan vuodesta haaveilen uudesta sessiosta. Torstaina käy kalpaten. Jo viidennen blinin jälkeen alkaa väreilyttää ohimoissa (reaktio, jonka saan ylensyönnistä). Olen pillahtaa itkuun. Siis viisi vaivaista (=täydellistä) lättyä vuodessa! Kippari pystyy seitsemään. Korjaan rasva-sokeri-tasapainoa jälkiruoalla ja päätän, että käytän n. 360 tulevaa päivää valmistautumalla tätä kautta paremmin. Valokuvien taso on säälittävää, mutta kelmeydestään huolimatta laittanee kuolat valumaan.
Parjantai-illan huipennukseksi tv:stä tulee yksi lempielokuvistani. Brokeback Mountain on kaunis ja surullinen tarina rakkaudesta. Voisin pysäyttää jokaisen kohtauksen ja katsella kuvaa loputtomiin. Upeimpia ovat ne, joissa rujot rakennukset, romut autot ja Wyomingin taivas täyttävät ruudun. Rakastan elokuvia, jotka väliittävät aitoa ajan kuvaa 1960-70-luvuilta.
Viikon huipentaa se, että se päättyy loman alkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti