04/03/2017
Niin paljon kuin italialaisia kirkkoja rakastankin, huomaan taas kerran viettäväni potentiaalisen ulkomaanviikon vähän pienemmällä kotimaisella kirkolla, ilman kompromissin häivääkään. Helsinki ei jää kakkoseksi millekään helpon ja lyhyen lentomatkan päässä olevalle oikealle isolle kirkolle. Huomattavasti kuvan vaivaa vähemmällä pääsee myös yrityksessä sulautua kantaväestöön turistimassoihin lukeutumisen sijaan. Muutamaa ravintolaa lukuun ottamatta saa puhua karjalaa, eikä tietä tarvitse raivata kyynerpäillä. Kuulostaa mummoilulta, vaan ei ole! Tässä muutama hyvä syy:
Helsingissä voi syödä havajilaista ruokaa pukeutumatta kaislahameeseen ja leihin. Hokun salmon teriyaki on parasta lohta mitä maa päällään kantaa. Hoku saa anteeksi muuton Merimiehenkadun ja Albertinkadun kivijalkakulmasta Kampin Korttelin kauppakeskustaivaaseen ainoastaan muuttumattomalla lohiannoksellaan. Pyhiinvaellan Hokun lohiapajille kunnes kuolema korjaa. Amen.
Helsingissä on mahdollista syödä meren rannalla silloinkin kun ei halua kuunnella aaltojen pauhua tai vanhaa maininkia. Kaupunkiin putkahtelee tiuhaan tahtiin tasokkaita uusia ravintoloita. Jokaisen visiitin to do-listalla on vähintään yksi uusi tulokas, tällä kertaa Katajanokan makasiinien Shelter. Hyvä syy syödä Shelterissä esim. Amalfin rannikon rantaravintoloihin verrattuna on myös se, että välttyy tavaamasta kilometrin mittaista ruokalistaa. Tarjolla on tasan kolme alku- ja kolme pääruokaa. Kuha-annoksen jälkeen harkitsemme molemmat Shelter-ankkuritatuointien ottamista olkavarsiimme.
Helsingissä on nykyisin myös ihan naurettavan helppoa leikkiä Tukholmaa. Ja mikä parasta, ei tarvitse menettää järkeään kruunupään lyödessä tyhjää (nm. 30 senttisellä kolikkotornilla drinkkinsä maksanut); &Other Storiesta löytyvät sopivat tarvikkeet östermalmilaiseksi naamioitumiseen eurohinnoilla. Ja jos vielä vuokraa ihanan Irmelin kodin Krunasta, on majapaikkakin Kaarle Kustaan esi-isien hevoshaassa. Borta bra, men hemma bäst.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti