KOTINAINEN

19/03/2017

Listaan huvikseni puuttuvien palasieni paikkoja. Niitä, joihin olen murustellut itseäni lyhyillä tai pidemmillä reissuilla, lähellä tai kauempana. Paikkoja yhdistää se, että rakastan niistä jokaisessa itseäni aivan erityisen paljon. Hymy on herkässä, jalka keveä ja keuhkoissa tilaa. Päästä puhumattakaan. Ne ovat koteja poissa kotoa. Sillä mitään niin ihanaa ei ole olemassakaan kuin koti.

Koti on ihmisen parasta aikaa, sanon minä! Se on oman (ja Kipparin) näköinen paikka maailman synkkyyksissä. Kotona olen turvassa. Sinne eivät maailman meiningit yllä. Paitsi puuteriroosa - nykyinen yhteinen lempivärimme. Ymmärrän, että meillä alkaa olla sitä sopivassa määrin.

Kuuntelen aamuradion kotikeskustelua. Toimitus päätyy määrittelemään tekijän, jonka ansiosta koti tuntuu kodilta. Tekijä on kasa. Tai kasat. Epämääräiset röykkiöt ja pinot sitä sun tätä siellä sun täällä. Toinen toimittajista on hulluden puuskassaan siivonnut kasat pois ja tuntee sen jälkeen itsensä kodittomaksi. Olen taas vähällä soittaa lähetykseen. Vihaan kasoja kaikkialla muualla paitsi ovellisissa kaapeissa ja komeroissa. Olen tiptop-tyyppi. Rakastan järjestystä ja siisteyttä, mutta pyrin ulkoistamaan siivoamisen aina kun mahdollista. Dilemman ratkaisu on jo monta vuotta ollut seuraava: Kippari hoitaa kotona ollessaan viikkosiivouksen ja perjantaina töistä tullessani rappukäytävään asti tuoksahtaa lily of valley. Muulloin elän (kuulemma) kuin pellossa. Pellon mutaisuutta tutkitaan törnin jälkeen lattianpesuveden tummuuden perusteella päivittelyin säestyksellä.  

En ymmärrä miten kodin ajaminen kaaokseen saa ihmisen voimaan paremmin tai olemaan jopa luovempi. Tiptoppiuttani on yritetty vuosien varrella "parantaa" ystävällismielisin ehdotuksin. Eräs kaaoksessa elävä ehdotti kotien vaihtoa muutamaksi viikoksi (taatusti oma lehmä ojassa) ja toinen mutapainia, koska sonnassa pyöriminen kuulemma auttaisi siihen, että pöytäpinnat eivät kiiltelisi ainaista puhtauttaan. On myös epäilty, että saatan olla päästäni sekaisin, koska ympäristöni ei sitä ole.

Olen kotinainen. Rakastan näitä muutamia neliöitä maailmankaikkeudessa, joiden sisällä olen kokonainen. Ilman kasan kasaa, ilman läjän läjää. Kaikkine puuttuvine palasineni.