12/03/2017
Reilu vuosi sitten olin villin konmarinoinnin vallassa. Marinoin hurmioituneena sukkia, pikkuhousuja, pyjamia, sukkahousuja ja t-paitoja. Iloa tuottamattomat yksilöt päätyivät jätesäkkeihin ja iloa tuottavat neliöksi viikattuihin riveihin laatikoihin. Vihdoinkin joku suorastaan määräsi, että kotonakaan ei passannut kulkea virttyneissä kalsareissa tai pohjat läpikuultaviksi hioutuneissa sukissa. Kiertoon lähti paljon muutakin turhaa. Samaan tahtiin kun kiikutin keräyspisteisiin ja kirpputoreille jonkun toisen aarteita, vaatehuoneessa ja vinttikomerossa tuntui jatkuvan sinnikäs sikiäminen. Sanomattakin on selvää, että hyydyin koko hommaan ja että Marie Kondolla ei ole enää sijaa coffee table-kirjapinossa.
Ajatus jää kuitenkin elämään. Pyrin sisukkaasti pois iloa tuottamattomasta. Hackmannin lusikka suussa syntyneelle siinä on omat haasteensa, mutta paljoon voi vaikuttaa. Hyvä elämä on valinta. Lempikahvilani vessaviisaus tiivistää ilon ytimeen keskittymisen. Jos Kondo koskaan vierailisi siellä, seuraava kirja kertoisi satavarmasti elämän marinoinnista noihin neljään (kolmeen) kohtaan. Kopioin tiivistelmän huoneentauluksemme pienin aikatauluviilauksin.
Sen enempää muihin kohtiin menemättä, totean ties monettako kertaa, että elämän suurimpia iloja on syöminen, oheistoimintoineen. Pirkkojen äitien jäihin pakkaamat venussimpukat tuovat arki-iltaan selaisen määrän iloa, että pääsee itku. Merenrantaravintola on meillä, koska valitsen niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti