11/03/2016
Luovun ajatuksesta, että loistava tulevaisuuteni valokuvaajana alkaisi tänä keväänä Firenzessä. Kurssivaihtoehdot, joita koulujen kanssa sisukkaasti sorvaan tuntuvat mikä enemmin mikä vähemmin sian säkissä ostamiselta. Päätämme kuitenkin lähteä keväiseen Toscanaan. Uhraan valokuvaajan urani ja sijoitamme rahat hulppeaan kattohuoneistoon Oltarnon puolelle Santo Spiritoon. Olin kaupungissa ensimmäistä kertaa yli kolmekymmentä vuotta sitten. "Va dove ti porta il cuore" - kulje minne sydämesi sinut vie - on ollut matkustamisessa johtolauseeni ja Toscanaan olen päätynyt lauseen johdattamana uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Firenzestä jatkan todellisille kotikukkuloilleni Lucignanoon. Jos kielitaitoni teoreettinen perusta on Sienassa, puhumaan olen oppinut maalla ihmisten kanssa. Siellä on sielu kotonaan. Nyt lähes neljän vuoden tauon jälkeen on ihanaa palata. Vuokraan asunnon piazzalta Paolalta ja Giuseppeltä. Menen aamucappuccinolle pappojen sekaan muurin baariin ja teen lenkkejä oliiviviljelmien välissä. Kun kerron vanhoille ystävilleni tulostani, minua aletaan odotta braccia aperte, syli avoimena. Olen onnekas, minulla on yhä paikkani Toscanan auringon alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti