17/03/2016
Japanilainen viikkaaja on vallannut pääni. Olen ruokaostoksilla marketissa, kun huomaan, että irtokarkkiosastolla tehdään muutoksia. Laareja vaihdetaan ja täytetään uusilla namuilla ja vieressä lojuu huojuvia pinoja tyhjentyneitä muovisia karkkilaatikoita. KonMari minussa alkaa puhua välittömästi. Teen pikaiset laskelmat ja tulen siihen tulokseen, että eteisessä olevaan Ikean Malm-lipaston laatikkoon mahtuu kuusi muovilootaa. Miten täydelliset laatikon sisäiset laatikot sukkien uudelleen järjestelyyn. Myyjä etsii minulle vielä kannetkin enkä ilkeä sanoa, että ne ovat touhuissani tarpeettomat. Kotona laskelmani täsmäävät, pätkislaatikot asettuvat kauniisti, kolme vierekkäin, kahteen kerrokseen, mutta toiseen reunaan jää ikävä tyhjä tila, johon ei kitenkaan enää neljäs loota sovi. Roskis täyttyy niistä, jotka eivät tuota iloa. Viikkailu on melkein yhtä nautinnollista kuin pikkuhousujen kohdalla, vaikka sukat asettuvat taitteluihin hankalammin. En meinaa löytää niiden luontaista sweet spot'a millään. Treenisukkien kohdalla ei enää hymyilytä ja Uhmaan KonMaria; heittelen niitä pätkislootattomaan reunaan pieninä, entisenlaisina puikulaperunoina. Numeroa 35 olevat varrettomat sukkani eivät mitenkään ole viikattavissa. Vaikka lopputulos ei ole esteettisesti täysin harmooninen tai oikeaoppinen, olen mykistynyt sukkalaatikon muutoksesta. Taas voin helposti hymyillen, yhdellä katsomalla valita juuri ne sukat, joita mieleni milloinkin tekee pätkiksen tuoksun leijaillessa laatikosta nenääni. Tällä haavaa viikkailuun sopivista vaatteista ovat jäljellä enää pyjamat, niitä säilytän laatikoissa ja ne järjestelen huomenna. Päähäni hiipii kuitenkin jo synkkiä ajatuksia. En ole useinkaan kuivaa pyykkiä narulta kerätessäni mitenkään viikkailuintoinen. Toisaalta, jos vain sisukkaasti jatkaisin, voisi elämäni muuttua kuten KonMari lupaa. Ja tästä blogista voisi tulla ensimmäinen viikkausblogi. Lopetan postauksen tyytyväisenä siihen, että lukijoillani ei ole kommenttiboxia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti