22/03/2016
En muista parempaa selviytymisrealityn nimeä tähän hätään, mutta sellaiselta tuntui tämän päiväinen retkeilyni jäällä. Tunnen lapsellista kaikkivoipaisuutta siitä, että voin aamupalan jälkeen vetää ulkoilukamppeet päälle ja suunnata nauttimaan auringonpaisteesta kaupunginlahdelle sillä aikaa kun duunarit sorvin ääressä uupuneina odottavat lounastuntia ja puoltapäivää. Luonto kuitenkin koettelee ja ohjaa nöyrälle polulle kaltaisiani pöyhkeilijöitä. Kevätjää pelottelee keveäsydämistä kulkijaa pitämällä uskomatonta mölinää. Luoja miten pelottavaa! Järki sanoo, että jää kantaa vielä, mutta askelten perässä kuuluu elokuvien äänitehosteita muistuttavia luonnottomia ääniä. Kirmaan saarelta ja luodolta toiselle ja näen jo mielessäni helikopterin miehistöineen pelastavan minua vapautuneiden vesien akaansaamasta motista. Otan riskejä ja suuntaan pajunkissankuvat silmissä vielä yhdelle mannerlämpäreelle uhitteleva murahtelu kannoillani. Kovan päivän päätteeksi ja selviytymisen kunniaksi keittelen kattilallisen nyhjäätyhjästä bouillabaissea ja äänestän itseni jatkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti