11/09/2015
Miten voi oma arki tuntua näin onnelta. Kippari on ollut kohta kaksi viikkoa merillä, mutta kovin vähän olen ikistellyt. Ei tässä ilkeä anoa edes yksinäisyyslisiä. Silmiin osuu tutkimustulos vuorotteluvapaan vaikutuksista työhyvinvointiin. Vuorottelu ei juurikaan kohenna työssä jaksamista tai siellä viihtymistä vapaan jälkeen. Really?? Ihaks totta?? Davvero?? No kuka hullu siellä olisi liekeissä, kun tämän onnen on maistanut. Enkä tee edes mitään bloggauksen arvoista. Puunaan kotona kaappeja ja nurkkia, asettelen kukkia (ja vihanneksia - kaikkialle), kokkailen, kuntoilen ja ajattelen. Päähän vaan putkahtelee uusia ideoita, olen luovempi kuin miesmuistiin. Varjelusta sille, joka joutuu kaiken toteuttamaan. Mukavaa pitkästä aikaa tykätä näin itsestää. Sorrun jo kolmatta iltaa suklaaseen, pähkinöihin ja punaviiniin, vaikka ei ole ilo vähääkään tekaistua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti