18/09/2015
Otan ajan hyvin vakavasti. En ole koskaan selviytynyt kunnialla onnellisten aikojen loppumisesta ja arjen alkamisesta. Onnellisia aikoja ovat aina olleet lomat ja viikonloput. Arki on ollut suorittamista, pääasiassa vastuuta ja velvollisuuksia, asioita ja ihmisiä, joita en ole valinnut itse. Elän käsittämättömän onnen aikaa. Suloinen joutilaisuus on omuuteni huipentuma, täynnä aikaa ja asioita, joista nautin. On vasta syyskuu, olen huoleton, aika tuntuu armeliaalta, vielä sitä ei tarvitse lahjoa. En tee mitään merkittävää. Aika ei käy pitkäksi. Aika on vain kauniita numeroita, lempeän suhteellista. Luotan, että Se tekee tehtävänsä sillä aikaa kun olen Elossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti