07/09/2015
Kippari soittaa Zeebryggen slussista. Iskee kamala ikävä merille ja skönärielämään. Syön puhelun aikana uutta suosikkiani lehtikaalispaghettia (pasta non aspetta), mutta se menettää välittömästi herkullisuutensa, kun mieleen muistuu Petterssonin pöperöt. Mielummin istuisin nyt messin tekonahalla verhoilluilla tuolihirviöillä näiden designkaunottarien sijaan enkä yhtään päivittelisi pöydän violetteja muovitabletteja. Kiertäisin viitoskannen ihan reunakaiteen vierestä pitämättä ollenkaan Kipparin kädestä ja Pietaristakin selviytyisin laulamalla. Violetteja ämpäreitä ei Biskajan aalloilla tarvittaisi. Hiijo Hoi! Kippariakin kaipaan. Ei ole hyvä majakalla ilman perävaunua eikä perävaunun maakrapuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti