05/09/2015
Kun en pääse metsään, menen paremman puutteessa kuuntelemaan metsään ja sieniin hurahtaneen Saimi Hoyerin luentoa aiheesta. Mukavaa kuunnella ihmistä, jolla on sanomisiinsa intohimo. Samasta vaivasta kärsii Saimikin, ei ole sieniä, ei! Mutta niin ovat laajat rihmastot kaikkialla jalkojemme alla, että toivosta ei kuulemma kannata luopua. Kotiin tultuani ryhdyn Martaksi (Saimikin on Martta, ja mikäs on ollessa Chloen nilkkabootseissa); keittelen tomaateista, inkivääristä, sirtuunasta ja rosmariinista hilloa ja laitan pellillisen granolaa tulemaan. Nukkumaan käydessä haaveilen aamupalasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti