28/09/2015
Kaivan esiin mustapunaisen päiväkirjan kolmenkymmenen vuoden takaa. Teksti on hurjaa. Paikka paikoin kuitenkin yllätyn jopa positiivisesti siitä, miten elämäntuskani on purkautunut paperille. Välillä taas koen melkoista sijaishäpeää nuorta itseäni kohtaan, kohtuullisuus ei ole selvästi ollut vahvuuteni koskaan. Ensimmäisen kerran mieleeni jopa pälkähtää, että ehkä "traumani" eivät olisikaan täysin vanhempieni syytä. Ehkä murrosikäni tuli muutaman vuoden myöhässä ja ilmeni jokseenkin hankalasti lähestyttävänä synkkyytenä. Tunnen kuitenkin ylpeyttä kirjoittamisestani. Nyt kun kynnys siihen on taas madaltunut ja kirjoitan mielelläni, päätän koettaa opetella kirjoittamalla ymmärtämään jotain siitä, miksi minusta tuli tällainen ihminen. Teen listan kipupisteteemoistani ja kun en parempaakaan nimeän keksi ristin tiedoston wordiin Mustoseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti