16/09/2015
Kuntosali, jonka jäseniä olemme, on profiloitunut kolmeen osoitteeseen. Kipparin kanssa käymme näistä pienimmällä, maisemaikkunoilla varustetulla "matalan kynnyksen salilla". Kuvaavampi nimi paikalle on mielestäni "entisten tyttöjen sali". Kippari sulautuu joukkoon ohuine nilkkoineen kuin väärä raha. Pt:ni käy luonnollisesti "isojen poikien salilla". Vain työtehtävissä hän pakkaa treenimuovikanssinsa ja tulee kouluttamaan lihaksiani tuolle light-salille. Juoksuystäväni, jolla on kytköksensä myös treenipalveluun valitsee salinsa kulloisenkin seuran mukaan. Sateinen sää sotkee illan lenkkisuunnitelmamme ja päätämme lähteä juoksuystävän kanssa tekemään jalkatreenint. Suorin jaloin maastavetoja huhkiessamme salin omistaja vinkkaa meille uudesta remontoidusta tilasta alakerrassa. Vastaa kuulemma paremmin tarpeitamme, vaikka onkin vielä hiukan keskeneräinen. Huone on pehmustettu, siellä on tankoja ja levypainoja. En oikein ymmärrä asian ydintä, pakaralihakseni ovat yhä hermottomat, vaikka liike on nyt sumona veto. Mutta ystäväni on innoissaan. Nyt on tekemisen meininki! Tämä on isojen tyttöjen sali! Illalla puhelimessa Kipparikin on innoissaan uutisesta. Tämän puuhapisteen ansiosta hänen matkansa isojen poikien salille lyhenee kuulemma huomattavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti