31/08/2015
Kippari tekee lähtöä. Maan kutsu ei tavoita, mieli seilaa jo. Tänään menee läpi kaikki, en vain vielä kehtaa anoa ennakkona yksinäisyyslisää, koska odotan itsekin innoissani "omaa elämääni". Olemme olleet tauotta yhdessä lähes kuusi viikkoa. Se on ennätys ikiaikoihin. Syömme lämpimän päivän kunniaksi viimeisen kesälounaan Wolkoffin pihalla. Olemme hyvillä mielin valmiita kuukauden mittaiseen arkeen ja erillään oloon. Suunnittelen itselleni Ellun kanalle sopivia arkirutiineja. Kun olen saanut Kipparin junaan, toimitan siirtymäriittini, siivoan. Vaikkei sotkuista olisikaan, teen niin aina. Laitan Kipparin vuodevaatteet ja pyyhkeet pyykkiin, vesilasin ja kahvikupin tiskikoneeseen ja kaadan maidon pois. Imuroin ja järjestelen paikat itselleni. Suomeksi sanottuna siivoan Kipparin pois, mutta näin olen oppinut väistämään tyhjän, hiljaisen kodin iskuja kasvoille. Innostun valtavasti paikkojen järjestelystä. Teen listaa kaapeista, jotka koluan tällä viikolla. En meinaa saada unta, kun mieleen putkahtelee luovia ideoita sisustukseen ja tilojen hallintaan. Olen oppinut elämään tätä erikoista elämäämme vähintäänkin hyvin. Olen turvassa, enkä koskaan oikeasti yksin. Illalla olen tyytyväinen aikaansaannoksiini ja mietteisiini. Kipparilla on kelpo muija. Juon sen kunniaksi kesän viimeisen lasillisen rose'ta. Onni = arki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti