06/09/2015
Blogillani on nyt Kipparin lisäksi toinenkin lukija. Olen kovin otettu kun tämä tärkeä, rakas, ihana ihminen kehuu tuotoksiani. Kuuntelen kun hän kertoo haaveistaan ja suunnitelmistaan. Hän on toisten ihmisten lapsi, silti aina minunkin ainokaiseni. En millään kestä ajatusta, ettei elämä olisi hänelle aina hyvää. Mutta elämä on elämä. Muistaako hän silloin, jos suunnitelmat eivät toteudu, haaveet kariutuvat tai hän epäonnistuu suorituksessa, etteivät ne ole asioita, joilla ihmisen arvokkuus mitataan. Että hän ei ole sama kuin ne. Toivon, että ydinmuistot vahvistavat häntä silloin kun tie ei ole ruusuinen. Sillä hän on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti